Joskus musta tuntuu että ihan mihin vaan ikinä koskenkaan niin se hajoaa

Viime viikolla päästiin jo ottaan tokosta tuntumaa. Sani oli ok treenitaukoon nähden vaikka hajut ja lähiäänet häiritsi meijän suorituksia. Liikkeestä maahanmenoon tipahti yllättävän nopeesti. Pitäis vaan kauheesti käydä häiriötekijäalueilla reenailemassa. Tänään lisää tokoilua.
Agiin en päässy viimeks kun meillä oli leirikoulu luokan kanssa. Oli taas kaks huikeeta vuorokautta luokan kanssa. Haikee olo kun viimenen viikko peruskoulua lähti käyntiin, mutta onhan se jännää mennä lukioon.
Eilen olin kattomassa epiksiä hervoodissa ja siellä Suvi ja Vili sijottu hienosti kakkosiks(: Niinkun arvasin jo etukäteen mullekkin tuli kauhee kuume kisaan. En vaan nyt viittiny mennä häpäseen itteeni sinne kun me ei olla reenattu kuukauteen! Jospa ens kisoihin sitten.

//Lisäys
Tokoreenit meni paremmin kun pitkään aikaan! Sani oli yllättävän rauhallinen eikä kertaakaan karannu kenenkään luokse vaikka oli vapaana. Ruokahalua sillä oli enemmän kun koskaan ja niinhän se nälissään tuijotteli mua koko tunnin ajan:D Tunnarikapulaa se toi mulle innoissaan ja ruutuun juostiin täysiä. Liikkeestä seisominen suju hyvin ja tippu hyvin maahanmenossa alas. Seuraaminen oli tiivistä ja se tuijotti koko seuruun ajan mua silmiin! Oon ihan supertyytyväinen!